ATLANTIS '89 MATKAPÄIVÄKIRJA

Atlantis FC –89 joukkueen matka Unkarin Kun Cup turnaukseen 19.7.-2.8.2001

To 19.7.

Matka Helsingistä kohti Rostockia alkoi aikataulun mukaisesti 15:45. Laivalle päästyämme majoituimme hytteihin ja pian olikin päivällisen laivan Helsinki ravintolassa, jossa söimme ja joimme itsemme ähkyiksi. Poikien mentyä nukkumaan, aikuiset sulattelivat buffet ruokia laivan yökerhossa.

Pe 20.7.

Aamulla ensimmäiseksi menimme saunaan ja uimaan, jonka jälkeen maistuikin meriaamiainen erityisen hyvältä. Seuraavassa olikin shopbailua tax free myymälässä ja sitten olikin jo lounaan vuoro, jota nautittiin koko ryhmän voimin Helsinki ravintolassa. Kello 16 paikallista aikaa olimme perillä Rostockissa ja tulli muodollisuuksien jälkeen hyppäsimme bussiin suuntana Budapest, välietappeja matkalle asetettiin mm Berlin, Leipzig, Nurnberg, Wien. Hieman ennen Berliiniä pysähdyimme levähdyspaikalle nauttimaan iltapalaa, joka oli ostettu autoon valmiiksi jo Helsingistä. Eipä mennyt monta hetkeä, kun runsaasta iltapalasta oli vain murusia jäljellä. Nyt olimmekin vatsat täysinä valmiina viettämään seuraavan yön bussissa ja osa matkalaisista nukkuikin penkeillä, toiset lattialla ja osa valvoi sitkeästi koko yön.

La 21.7.

Aamuyöllä noin kolmen aikaan ylitimme Saksan ja Itävallan välisen rajan, suurin osa porukasta nukkui silloin eikä rajalla ollut minkäänlaisia ongelmia. Aamu kuudelta Wienissä matka hidastui toden teolla, sillä siellä oli valtava ruuhka, jossa matelimme kävely vauhtia peräti kaksi tuntia. Ruuhkasta selvittyämme suuntasimme kohti Itävalta Unkari rajaa, jonka ylitimme noin kymmenen aikoihin varsin kivuttomasti. Seuraavana olikin aamupalan aika, jota nautittiin sämpylöiden ja hampurilaisten merkeissä. Nyt olimmekin valmiina viimeiselle etapille kohti Budapestia ja sieltä edelleen turnauspaikalle Szolnokiin. 12:20 ylitimme Tonavan Budapestin eteläpuolelta ja turnauspaikalle saavuimme kello 14 eli juuri sopivasti lounaalle, jota nautittiin kaupungilla ravintolassa.

Su 22.7.

Sateinen sunnuntaipäivä kului tutustuessa kaupunkiin ja erityisesti seuraavan päivän peliareenoihin. Kävimme myös virkistäytymässä paikallisessa maauimalassa. Matkaväsymys alkoi kaikota silmistä ja hyvät ja ravitsevat hotellin ruoat maistuivat tosi hyviltä.

Ma 23.7.

Aamupäivällä pelasimme turnauksen ensimmäisen pelin romanialaista Tirgu Mures-joukkuetta vastaan. Ensimmäistä erää romanialaiset hallitsivat selvästi ja tekivätkin ottelun ensimmäisen maalin, mutta toisella puoliajalla Atlantiksen pojat pääsivät peliin mukaan ja tasoittivat pelin ottelun loppupuolella 1-1:een Daniel Leonidan tekemällä maalilla. Romanialaiset pelasivat todella kovaa ja aika ajoittain rumaakin peliä; keltaista korttia olisi meikäläisissä peleissä näytetty moneen kertaan. Joka tapauksessa pojiltamme hieno taistelutasapeli. Olosuhteet eivät ikävä kyllä olleet kovinkaan suotuisat: sateen takia peli oli jouduttu siirtämään hiekkakentälle; ja joukkueen mammat saivatkin tosi kuraista pyykkiä pestäväksi; toivottavasti seuraavana päivänä pääsisimme jo nurmikentille, jotka täällä ovat tosi loistavassa kunnossa. Illalla olimme mukana turnauksen juhlavissa avajaisissa, joissa pojat esiintyivät edukseen esittäen Atlantiksen tsemppilaulun. Avajaiset päättyivät upeaan ilotulitukseen. Tapahtumarikkaan päivän jälkeen unta ei tarvinnut kauankaan odotella.

Ti 24.7.

Tiistaina matkustimme aamupalan jälkeen Kunhegyesin pikkukaupunkiin, jossa pelattiin turnauksen toinen ottelu. Olosuhteet olivat tällä kerralla mitä ihanteellisimmat: aurinkoinen päivä, hieman yli 20 asteen lämpötila ja hienokuntoinen nurmikenttä. Myös Atlantiksen peli kulki kuin aurinkoinen poutapäivä: peliä hallittiin alusta alkaen budapestiläistä Erdert - joukkuetta vastaan, ja vaikka ensimmäistä maalia saatiin pitkään odotella, tuli niitä sitten tasaisen tappavaan tahtiin, ja loppulukemiksi Atlantis sai 7-0-voiton. Loppupäivän jokainen kulutti parhaaksi katsomallaan tavalla: jotkut pojat pelailivat hotellissa pöytätennistä, jotkut kävivät kaupungilla ostoksilla, ja jotkut nauttivat ”elokuvaillasta” joukkueemme bussissa. Joukkueen johto puolestaan edusti Atlantista läänintalolla järjestetyissä juhlissa, joissa entisaikojen tapaan esiteltiin kaikki osallistujat. Jokainen sai vuorolla kertoa seurastaan ja joukkueestaan, jonka jälkeen turnauksen johtaja antoi joukkueenjohtajille aplodien saattelemana turnaus T-paidat. Tämän jälkeen luonnollisesti nautittiin pöydän antimista ja seurusteltiin muiden turnaukseen osallistuneiden joukkueiden edustajien kanssa, tuloksena kutsu turnaukseen Venäjälle Sotshiin.

Ke 25.7.

Keskiviikkopäivä oli turnauksen välipäivä, ja se kului koko päivän retkellä Budapestiin. Matkaan lähdettiin jo aamuvarhaisella aamiaisen jälkeen ja noin puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Budapestiin. Koska aikaa oli vähän tutustua tuohon lähes kahden miljoonan ihmisen suurkaupunkiin, tutustumiskohteita oli vain vähän. Tärkein nähtävyys oli Linnavuori, jossa saimme kokea aavistuksen siitä, miltä keskiaikainen Budapest näytti ja josta saimme nähdä huikeat näkymät yli koko kaupungin. Retken toiseksi tutustumiskohteeksi oli valittu Gellertin terveyskylpylä, jonka upeat puitteet ja kuplivat vedet virkistivät mukavasti. Loppuajan retkestämme kävimme ostoksilla tai lähinnä tutustuimme ostosmahdollisuuksiin; hintataso Budapestissä oli yllättävän korkea. Vaikka kovin moniin nähtävyyksiin emme ehtineetkään tutustua, bussimatkan aikana ehti kuitenkin saada jonkinlaisen näkemyksen kaupungista.

To 26.7.

Torstain peli, joka ratkaisi, pelaisivatko pojat sijoista 1-4 vai 5-8, pelattiin Szolnokissa aamupäivällä . Peliareenaksi pojat saivat juuri kunnostetun nurmikentän. Vastaan asettui paikallinen joukkue ja pelistä tuli tiukka ja tasainen kamppailu. Atlantis onnistui tekemään 1-0-johtomaalin, mutta unkarilaispojat tasoittivat pelin nopeasti 1-1:een; onneksi lisävastaiskuilta vältyttiin; vain tasapeli tai voitto takasi pääsyn mitalikamppailuihin. Pelin jälkeen lähdimme virkistäytymään maauimalaan, ja illan koetimme rauhoittaa aikaista nukkumaanmenoa varten; olisihan seuraavan päivän tärkeä semifinaaliottelu jo klo 8.00 aamulla. Lievää koti-ikävää ja turnausväsymystä on ilmassa; mutta ihmekös tuo; onhan kotoa oltu poissa jo viikko.

Pe. 27.7.

Perjantaiaamun semifinaaliottelu romanialaista Universitatea Cluj-joukkuetta vastaan oli varsin hyvätasoinen ja molemmat joukkueet esittivät parasta osaamistaan. Romanialaispojat päihittivät kuitenkin Atlantiksen pojat nopeudessa ja liikkuvuudessa , ja peli päättyi meille niukkaan 1-0-häviöön. Maalivahti-Jussi pelasi hyvän ottelun ja pelasti monta kiperää tilannetta, joskin Atlantiskin oli aika ajoittain painostava osapuoli. Peli oli varsi siisti, ja urheilullisesti ja reilusti käyttäytyvät romanialaispojat antoivat itsestään hyvän kuvan. Hyvä ja opettavainen ottelu kaiken kaikkiaan. Iltapäivällä olimme taasen uimalassa; vettä tuli tosin taivaaltakin. Sää on kaiken kaikkiaan ollut matkan aikana yllättävän ailahtelevainen - kovia sadekuuroja on tullut vähän väliä - lämmintä toki on ollut koko ajan. Illalla vietimme Miikan, Miikkan ja Samun 12-vuotissynttäreitä komeiden kakkukemujen merkeissä. Valvoa ei kuitenkaan sopinut kovinkaan kauan; olihan lauantaina - turnauksen viimeisenä päivänä - odotettavissa vielä kova pronssimitalikamppailu.

La 28.07.

Lauantaina pelattiin poikien kannalta tärkein ottelu: pronssiottelu kroatialaista Zagrebin NK Zelengajta vastaan. Ottelusta tuli jälleen erittäin tiukka, tasainen ja jännittävä kamppailu, jossa kumpikin joukkue pelasi hyvää ja teknisesti taitavaa jalkapalloa. Zagrebilaiset siirtyivät 1-0-johtoon hyvin pahana ajankohtana: aivan ensimmäisen erän lopussa. Atlantiksen pojat taistelivat kuitenkin raivokkaasti koko toisen puoliajan, mutta hieman onnekkaastikin zagrebilaiset lisäsivät johtoaan vielä toisella puoliajalla 2-0:aan. Atlantis sai erän loppupuolella 2-1-tasoitusmaalin, ja peli oli siirtymässä Atlantiksen haltuun, mutta tuomarin pilliin puhallus pelin loppumiseksi taisi olla tällä kerralla huojennus kroatialaisille. Pojat pelasivat taas kerran hyvätasoisen ja taidokkaan ottelun, ja huolimatta tosi kuumasta ilmanalasta, pojat jaksoivat hyvin raskaan ottelun. Illalla oli vuorossa turnauksen päättäjäiset, jossa turnauksen mitalistit palkittiin. Koimme iloisen yllätyksen, kun saimme kuulla, että Atlantis oli valittu ikäkautensa teknisesti taidokkaimmaksi joukkueeksi - ja palkinnoksi kapteeni-Olli sai noutaa hienon palkintomaljan. Uni ei tainnut tämän päivän jälkeen tulla kovinkaan helposti poikien silmään, ja hotellissamme asunut israelilaisjoukkue, jonka pelaajien kanssa monet pelaajistamme ystävystyivät, piti huolen siitä, että juhlava tunnelma säilyi pitkälle yöhön heidän voitettuaan oman lohkonsa.

Su 29.07.

Sunnuntaipäivä kului kokonaan Aqua Parkissa; parin tunnin matkan päässä sijaitsevassa vesipuistossa; paikallisessa "Serenassa". Saimme kokea ja nähdä, kuinka paljon ihmisiä (tuntui että paikalla oli jopa kymmenenkin tuhatta lomailijaa) Keski-Euroopan loma-aikana saattaa ahtautua näihin lomaparatiiseihin. Suomalaiselle ehkä vähän ahdistavakin kokemus, pojat tosin taisivat nauttia täysin rinnoin upeista vesiliukumäistä. Osa vanhemmista oli valinnut sunnuntaipäivän kohteeksi Egerin kaupungin, joka oli ollut upea paikka kaikkine historiallisine ja kulttuurisine nähtävyyksineen. Illalla pakkasimme jo matkalaukkumme; alkoihan seuraavan päivän kotimatka jo varhain aamulla.

Ma 30.07.

Varhaisen aamupalan jälkeen lähdimme ajamaan kohti Prahaa. Hieman ennen Unkarin ja Slovenian rajaa söimme lounasta aina niin kotoisen tuntuisessa Mäkkärissä ja pääsimme näin eroon viimeisistä forinteistamme. Tsekin ja Slovenian rajalla jouduimme odottelemaan parisen tuntia tiemaksu-yms. ongelmien takia. Tällaiset pitkät bussimatkat kasvattavat ainakin pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä - sitä pojilta löytyi yllättävän paljon kaikissa tilanteissa - turhia marinoita ei matkan aikana kuulunut - ja tekemistä ja kisailua riitti pojille joka matkan käänteessä. Erityiskiitoksen bussimatkojen hienoon sujumiseen kuuluu kyllä kuljettaja-Jormalle, jonka levollisuus ja rauhallisuus loi turvallisen ilmapiirin pitkiin ja raskaisiinkin ajomatkoihin. Perillä Prahassa olimme noin klo 19.30, ja iltaohjelmaksi riitti Top-hotellissa oleilu ja lepäily; hotelli tuntuikin tosi topilta Szolnokin asuntolan jälkeen.

Ti 31.07.

Tiistai-aamuna hotellin runsaan aamiaisen jälkeen teimme Irina-oppaamme johdolla kiertokävelyn Prahan vanhassa kaupungissa ja kävelimme Kaarlen siltaa pitkin huikeassa ihmisvilinässä tekemään ostoksia: pelipaitoja ostettiinkin sitten tusinoittain, ja tyytyväiset Henryt, Zidanet yms. söivät maittavan lounaan vastuuvanhempiensa kanssa Prahan eri ruokapaikoissa. Vaikka tutustuminen Prahaan oli varsin lyhyt (matka kohti Berliiniä alkoi jo klo 15), teki Prahan kaupunki upean vaikutuksen sekä lapsiin että vanhempiin "tänne täytyy tulla vielä takaisin ajan kanssa". Tsekin ja Saksan rajalla törmäsimme taas jo tutuiksi tulleisiin rajanylitysongelmiin; Arit joutuivat taasen täyttelemään jos jonkinlaista paperia, ennen kuin puomi "länteen" aukeni. Pienen pettymyksen tuotti se, että emme hyvistä yrityksistä huolimatta löytäneet tietä Treblicessä sijaitsevaan entiseen keskitysleiriin. Historiamme mustimman ajankohdan unohtuminen tuntui olleen täydellistä paikallisten asukkaiden kohdalla: kukaan kun ei ollut moisesta paikasta koskaan kuullutkaan... Berliiniin tai oikeammankin Berliinin erääseen esikaupunkialueeseen saavuimme vasta myöhään illalla; joten Berliiniin emme ehtineet tutustua ollenkaan. Viihtyisän ja kotoisen tuntuisessa hotellissamme ehdimme vain nukkua yömme ja syödä pikaisen aamiaisen. Matka kohti Rostockia ja Finnjet-autolauttaa jatkui seuraavana aamuna klo 7.00.

Ke 01.08.

Perillä Rostockissa olimme noin klo 11.00 ja laiva lähti kohti Helsinkiä klo 13.30. Laivalla söimme kaksi maittavaa ateriaa seisovasta pöydästä, teimme ostoksia tax freessä, ja hiukan pelailimme peliautomaateissakin, mikäli joku aikuinen oli mukana valvomassa. Olo oli kaikilla helpottunut, huojentunut ja onnellinen; olihan pitkä, raskas, mutta myös niin antoisa matka sujunut kaikilta suuremmitta haavereitta, ja koti-ikävä oli varmastikin alkanut painaa jo yhtä jos toistakin.

To 02.08.

Klo 15.00 VIHDOINKIN KOTONA!!!!

Atlantis '89